perjantai 23. marraskuuta 2012

Haastattelussa Mira Betz

Kun nyt olen saanut olla niin onnekas, että olen päässyt tapaamaan useita kovan luokan fuusiotyylin edustajia, ajattelin, että voisihan sitä samaan syssyyn vähän kertoa heistä enemmänkin pikku haastattelujen muodossa, mikäli aikataulut vain sopivat yhteen. Ensimmäisenä sain kysymyksiini vastaamaan Mira Betzin, jonka intensiivikursseilla olen nyt käynyt jo kahdesti. Mira on todella hauska ja lämminhenkinen, inspiroiva opettaja, ja olin erittäin iloinen, että hän suostui Splitissä vetäytymään hetkeksi työpajojen välissä jutustelemaan kanssani, varsinkin kun hänellä oli selkärepussa puolivuotias poikansa hytkyteltävänä.

Miran kanssa Tallinnan itämaisen tanssin festivaaleilla 2011

Aloitin kysymällä hänen tanssitaustastaan, milloin hän aloitti vatsatanssin ja millä tyylillä?


”Aloitin vatsatanssin 13-vuotiaana, kabareetyylillä. Olisin halunnut opiskella FCBD:n kanssa, mutta tunnit olivat kaupungilla ja olin vasta 13, joten en voinut lähteä yksin bussilla tanssitunneille. Etsin lähimmän opettajan, joka opetti kabareetyyliä, ja opiskelin hänen kanssaan vuoden, kunnes löysin opettajani Katarina Burdan. Hän opetti perinteisiä kansantansseja joka puolelta Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa, teimme myös klassista vatsatanssia sekä Jamila Salimpourin tyylillä (salimpour-tekniikka) ja lauloimme kansanlauluja. Sekä kokeilimme lukuisia muita tyylejä, joita en muista nyt 
suoralta kädeltä.”

Tällä videolla Katarina Burda esiintyy vuonna 1974 osana Jamila Salimpourin tanssiryhmää Bal Anat. Hän tanssii ensimmäisenä naamioituna äitijumalattarena. 


- Koska siirryit tribal fusioniin?

"Olen aina tehnyt omalla tyylilläni sitä mitä olen tehnyt, ja jotkut ihmiset sitten ovat päättäneet luokitella asioita, en ole erityisesti päättänyt mennä siihen tyylilajiin. Opiskellessani Katarina Burdan kanssa asuissa käyttämämme materiaalit olivat luonnollisia ja melko raskaita, ja koska tyylit olivat enemmän folkkia myös koristelu oli maanläheistä heimokoruineen ja kolikoineen. Myöhemmin tästä tyylistä tuli laajasti suosittu. En koskaan mennyt puvustuksessa aivan tyypilliseen FCBD-asuun. Ja kun puhutaan tribal fusionista, niin se on jotain jostain väliltä, useat tanssijat, joita tänä päivänä pidetään tribal fusionin pioneereina, ovat opiskelleet Burdan kanssa ja omaksuneet tältä elementtejä fuusiotyyliinsä. Me emme ”siirtyneet” tribaliin, meistä ikäänkuin ”tuli” tribal fusion. Halusimme myös rikkoa opettajiemme kaavoja ja tuoda mukaan oman sukupolvemme vaikutteita, niitä asioita joiden ympäröimänä elämme ja jotka ovat meille relevantteja. Opiskelin opettajani kanssa kymmenen vuotta, jonka jälkeen halusin löytää oman ääneni tanssijana. Halusin sekottaa kaikkeen siihen, mitä olin oppinut, kaikkea sitä mistä olin kiinnostunut, kuten swing-tanssia, hiphoppia, salsaa, goottityyliä ja kaikkea muuta mitä touhusin vatsatanssin ulkopuolella. Eräänä päivänä vain totesin, että miksi niiden asioiden pitäisi olla erillisiä, kun voin yhdistää ne kaikki?”

Allaoleva klippi on Katarina Burdan ohjaaman "Aiwah"-tanssiryhmän esitys vuodelta 2002. Videolta voit bongata mm. Miran, Zoe Jakesin ja Elizabeth Srongin.


- Mistä olet ottanut vaikutteita tyyliisi ja ketkä ovat tehneet sinuun suurimman vaikutuksen?

”Suurimpia vaikuttajia ovat olleet ensinnäkin opettajani Katarina Burda, koska hän opetti minulle, no, kaiken. Nuorena inspiroiduin myös mm. Ruth St.Denniksestä, jota pidetään modernin tanssin isoäitinä. Teatterityöllä on ollut minuun suuri vaikutus, koska harrastin nuorena teatteria. Luonto merkitsee minulle paljon. Mutta minuun vaikuttaa myös kaikki mitä näen ympärilläni, tuoksut, se miltä asiat tuntuvat, auringonlaskut, tanssijat joita kohtaan ja joita opetan, elokuvat, kolikon putoaminen kivilattialle...kaikesta voi ammentaa jos on avoin tanssijana.”


Mihin suuntaan olet menossa, mikä kiinnostaa sinua tällä hetkellä?

”Tunnen olevani tällä hetkellä hieman eksyksissä, tai ei eksyksissä, mutta tunnen olevani siirtymävaiheessa. Tiedän etten ole tyytyväinen siihen, missä olen nyt, mutta en vielä tiedä mihin suuntaan olen menossa. En sanoisi olevani niinkään kriisissä, ennemmin kuvailisin tätä yhdeksi elämän monista tienhaaroista. Päätöksiini vaikuttaa luonnollisesti elämältä saamani lahja, poikani, joka on muuttanut elämääni. Mutta taiteellisesti pyrkimykseni on, ja on aina ollut, ilmaista itseäni mahdollisimman vilpittömällä ja herkällä tavalla.. Sinne olen matkalla nytkin, mutta en ole vielä aivan varma siitä, minkä kulkuvälineen valitsen.”


Mira Betz oli mukana on ollut usein mukana lavalla Beats Antiquen kanssa, ja hän oli myös tanssimassa ja tekemässä koreografiaa videolle "Cat Skillz", joka julkaistiin tämän vuoden toukokuussa. 


- Miten määrittelisit tribal fusionin?

”Tämä on hyvin vaikea kysymys, mutta se mikä minulle on lajissa erityistä on jokaisen tanssijan uniikkius. Minusta kyse ei ole tietystä puvusta tai tietyn tyypin matkimisesta tai tietyltä näyttämisestä tai tietynlaisen musiikin käyttämisestä. Kyse on minusta oman polun löytämisestä käyttäen yhteistä kieltä jota tanssimme, kertoen siitä, kuka olet, kuka olet ollut ja mitä haluat sanoa maailmassa. Minusta sitä ei voi määritellä vaikka tietyn käsien asennon tai hiustyylin kautta, säännöt on tehty rikottaviksi ja sitä me juuri teemme, venytämme rajoja. En osaa sanoa, miten määrittelisin Tribal fusionin, mutta sen tunnistaa kyllä nähdessään. Olennainen osa tribalia on myös tietty ”sisaruus”, yhteisöllisyys.”

Nämä tytöt ovat tanssineet rinnakkain useaan otteeseen, Liz, Mira ja Zoe.

Suomen aloittelevalle tribal-skenelle Mira lähettää seuraavanlaiset terveiset;

”Harjoittele lujasti, pysy uskollisena itsellesi, mieti kuka olet ja mitä haluat sanoa, ja tanssi sydämesi kyllyydestä!”

Lisää tietoa Mirasta ja hänen kuulumisistaan voit hakea hänen kotisivuiltaan, sekä seuraamalla häntä facebookissa







keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kevään 2013 viikkotunnit myynnissä! Nopeat tanssii halvemmalla!

Laitoin kevään kurssit pakettiin ja paketit ovat nyt ostettavissa! Aikainen lintu madon nappaa, eli ilmottautumalla hyvissä ajoin säästät selvää rahaa.


Kevätkauden tribal fusion-viikkotunnit 2013


Helsinki alkaen to 10.1.2013

Alkeisryhmä : jatketaan syksyllä aloittaneiden kanssa perusteiden opiskelua ja tehdään uutta koreografiaa, jota halukkaat voivat päästä kevään mittaan myös esittämään yleisön eteen. Myös uudet harrastajat voivat tulla mukaan! Ryhmään otetaan enintään 12 oppilasta. Poissaoloja voi korvata Järvenpään tunneilla perjantaisin.
Torstaisin klo 17-19

Jatkoryhmä : tanssijoille, jotka ovat jo käyneet alkeet läpi kanssani, tai omaavat muuta vastaavaa vatsatanssitaustaa. Teemme kevätkaudella tekniikkaharjoittelun lisäksi nuoren tanssijatähden Illan Rivieren tuoreen ja hauskan sekä haastavan koreografian, jonka toin tuliaisina Infusion Emporium-viikonlopulta. Kurssiin sisältyy muutama lyhyt luento lajin historiasta ja nykysuuntauksista. Harjoittelemme myös improvisaatiota ja mietimme omien koreografioiden rakentamista. Keväälle on tietenkin luvassa taas esiintymismahdollisuuksia Kaira Triben riveissä! Ryhmään otetaan enintään 12 oppilasta. Poissaoloja voi korvata alkeistunneilla tai perjantaisin Järvenpäässä.
Torstaisin klo 19-21


Kurssit sisältävät tanssiopetuksen lisäksi kehonhuoltoa, joogatyyppistä venyttelyä sekä lihaskuntoa, tasapainoa ja koordinaatiota parantavia harjoituksia. Varusteina mukavat liikuntavaatteet, joissa erotat kehosi liikkeet, vesipullo, paljaat jalat ja joogamatto. Lantiohuivi tms. kilistinvyö on myös kiva lisä treeneissä ja auttaa hahmottamaan kehon liikkeitä.

Sekä alkeet että jatko ovat keväällä 18x2 tuntia, ja koko kurssin hinta on 350€
Jos ilmottaudut 14.12 mennessä, saat kurssin tarjoushintaan 330€! Voit maksaa kurssin myös osissa, jolloin kurssin hintaan ei tule alennuksia. Kahdessa osassa 175€/erä tai kolmessa osassa 120€/erä. Kerrothan ilmottautuessasi, jos haluat maksaa osissa.
Jos alkeiskurssille jää vapaita paikkoja, voit osallistua yksittäisille tunneille kertamaksulla 25€. Ilmottauduthan kuitenkin tällöinkin etukäteen! Jatkoryhmään ei kertakäyntimahdollisuutta.

Tunnit pidetään Lauttasaaressa ”Raspberry Fields”-treeniksellä osoitteessa Vattuniemenkatu 15.
Uudet tulijat saavat tarkemmat saapumisohjeet ilmottautumisen yhteydessä. Kevätkausi 10.1 – 23.5, ei tunteja viikoilla 8 ja 19.

Kaira Tribe

Järvenpää alkaen pe 11.1.2013

Monitasoryhmä : Järvenpäässä viikkotunnit pidetään sekaryhmälle, joista osa on tanssinut jo jonkun verran ja osa on vasta aloittelijoita. Muokkaan tuntien sisältöä sen mukaan, minkä tasoista porukkaa paikalle tulee, ja aloittelijat voivat tulla huoletta mukaan! Kunhan selviää, keitä kurssille ilmottautuu, voi alkaa tekemään vähän tarkempaa opetussuunnitelmaa. Pidemmälle ehtineillä oppilailla on mahdollisuus päästä halutessaan esiintymään Helsingin ryhmien kanssa. Ryhmään otetaan enintään 12 oppilasta.

Kevätkauden pituus on Järvenpäässä 15x2 tuntia. Poissaoloja voi korvata Helsingin alkeistunneilla torstaisin. Koko kurssin hinta on 320€ (valitettavasti osallistujien vähäisen määrän vuoksi Järvenpäässä en voi antaa alennushintoja). 
Voit maksaa kurssin osissa, joko kahdessa erässä 2x160€ tai kolmessa erässä 3x110€. Kerrothan ilmottautuessasi, jos haluat maksaa osissa.
Jos kurssille jää vapaita paikkoja, voit osallistua yksittäisille tunneille kertamaksulla 25€. Ilmottauduthan kuitenkin tällöinkin etukäteen!

Tunnit pidetään vanhalla kumitehtaalla osoitteessa Metallimiehenkatu 2-4, 2krs, ”Helmet”-balettikoulun söpössä studiossa aivan Järvenpään juna-aseman välittömässä läheisyydessä. Kevätkausi 11.1 – 24.5, ei tunteja viikoilla 8, 9, 10 ja 13.

"Helmet"-tanssistudio

Ilmottautumiset ylläoleville kursseille sähköpostitse osoitteeseen salamankantama@gmail.com
Ilmottautumiset kursseille ovat sitovia, eikä kurssimaksuja palauteta oppilaan poissaolon takia. Ryhmän käynnistymiseksi vaaditaan vähintään 7 oppilasta. Jos kurssi peruuntuu esim. liian vähäisen osallistujamäärän takia, maksetut kurssimaksut palautetaan kokonaisuudessaan.

HiMO-clubilla minun tuntini jatkuvat maanantai-illoissa, klo 16.45 yhden timantin tunnit (alkeet 60min) ja klo 17.45 kahden timantin tunnit (edistyneemmät 70min). Näille tunneille ilmottautumiset klubin kautta http://www.himoclub.fi/

Tervetuloa kursseille! 

maanantai 12. marraskuuta 2012

Tribal Salon, Helsinki 3.11.2012

Kun viime keväänä pistimme Artemenkovan Annan kanssa viisaat päämme yhteen ja päätimme järjestää yhteisen tapahtuman, jossa oppilaamme pääsisivät esiintymään ja tapaamaan toisiaan, ei meistä varmaan kumpikaan arvannut, miten suosittu siitä tulisi. Saimme iloksemme lähestulkoon nollabudjetin tapahtumaamme paljon tasokkaita esiintyjiä ja yleisöä tuli tupa täyteen niin ettei istuma-paikkoja edes riittänyt kaikille.


Illan tanssitarjonnan avasi TribalTanssiKeskuksen jatkoryhmän electro-swing-ilottelu, jossa itsekin olin mukana. Anna esitti oman soolonsa heti meidän jälkeen, ja kolmantena esiintyi Kaira Tribe kahdella koreografialla. Ehdin onneksi seurata oppilaideni esitystä sivusta, ja kyllä ylpeän mamin sydän siinä pamppaili, kun omat "lapsukaiset" tulivat kulisseista rinta rottingilla ja ylväin ilmein.
Kairan jälkeen omat soolonsa esittivät TribalTanssiKeskuksen oppilaat Lilya ja Julia sekä duona Marion & Tarja. Annan oppilaista soolon esitti toisessa osiossa myös Anna Afra, joka opettaa tanssikoululla nykyään alkeisryhmää. TTKeskuksen ATS-ryhmän jälkeen olin vuorossa minä soolotanssillani, ja ensimmäisen osion päätteli Elysium-duo Amanda&Elviira fuusionumerollaan.
Bongasin ne Elysiumin neidit aiemmin meidän pukkarin suihkusta...


Väliajan jälkeen jäimme oppilaitteni kanssa istumaan rappusille, sillä meidän osaltamme esiintyminen oli takanapäin ja jäljellä paljon mielenkiintoista katsottavaa. ATS:a nähtiin vielä sekä Turkulaisen Elysiumin että Pietarilaisen Sirin Triben esittämänä. Muut numerot olivat enimmäkseen fuusiotribalia. Illan suosikkeihini kuuluu ehdottomasti Pietarilaisen Tianan ohjaaman Dragonfly Triben duona esittämä kaunis tanssi sekä Elysiumin numeroiden lisäksi Amandan energinen soolo. Niin ja tietenkin ne omat oppilaat!
Esitykset on kuvattu videolle, mutta niiden käsittelemiseen menee tuokio, joten niitä ei valitettavasti ihan vielä voi tänne laittaa. Kunhan ne on saatu ladattua nettiin, niin postaan klippejä myös tänne!

Shown jälkeen poseerasimme porukalla kuvaajalle, ja tässä muutamia otoksista.


Kaira Tribe

Gangsterin heilat, minä ja Ane



Eeva ja minä
T-K ja Petra







Maya ja Julia




Julia, Minka ja Ane


Olen saanut yleisössä olleilta ihmisiltä paljon positiivista ja lämmintä palautetta tapahtumasta, esiintyjistä, puvustuksista ja tunnelmasta. Minun ja Annan oppilaat tapasivat toisiaan, ja nyt on jo suunnitelmissa yhteiset tribal-pikkujoulut. Tavoitteet siis saavutettiin suorastaan yli odotusten, ja tyylilajia saatiin näkyville myös harrastajien piirin ulkopuolelle. Seuraava esitys Kairalla on...vielä julkistamatta ;) Pysykää kuulolla! Muitakin muikeita yllätyksiä muhii kannen alla...

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Deb Rubin ja Illan Wolverhamptonissa - Infusion Emporium II

Kun kuulin Alexis Southallin emännöivän Illania ja Deb Rubinia lokakuussa Englannissa, varasin paikan workshoppeihin miltei samalta istumalta.


Rubin on pitkän linjan tribal-tanssija suoraan lajin syntysijoilta Kaliforniasta, ja sen lisäksi joogaohjaaja ja kehoterapeutti. Illan Riviere on alle parikymppinen ranskalaismies, joka on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo herättämään huomiota mm. aiemmin blogissa mainitsemallani ilmiömäisellä duetollaan Rachel Bricen kanssa. Olen iloinen, että toimin kursseja varatessani melko spontaanisti, sillä intensiivi-viikonloppu myytiin täyteen muutamassa päivässä.
Alexis kutsui minut myös esiintymään, ja tietenkin lupauduin mielelläni.


 Debin intensiivi oli koottu Alexiksen toiveiden mukaan niin, että mukana oli runsaasti kehonhuoltoa ja erilaisia harjoituksia, joilla voi lisätä liikkuvuutta ja parantaa perusasennon hallintaa. Illan opetti viikonlopun aikana kaksi workshoppia. Tanssityöpajojen lisäksi tarjolla oli myös Ambrosian Vesna Zormanin lavameikkikurssi.
Deb Rubin
Illan Riviere
Tapasin Debin ensimmäisen kerran jo saapuessani torstaina Wolverhamptoniin Alexiksen ja Danin kotiin. Heidän kotistudiossaan Alexis, Deb ja Vesna harjoittelivat lauantai-illan yllätystään, Debin ohjaamana.
Alexiksen luota minut nouti Dawn O´Brien, Birminghamilainen ATS- ja fuusiotanssija ja -tanssinopettaja, jonka luona sain asustaa matkani ajan. Dawn on ollut ensimmäisiä tribal-tyylin edustajia Iso-Britanniassa jo 90-luvulta asti. Jaoin hänen kotistudionsa vierashuoneena ranskalaisen Djeyneen kanssa. Djeynee on myös intohimoinen tanssija ja Euroopan ehkä suurimman tribal-tapahtuman, Tribal Umrahin organisoija. Hän on tanssinut mm. Amy Sigillin Unmatan riveissä. Sain selata (puhtailla käsillä!) hänen kopiotaan "Sigill ink"-kirjasta, jossa Unmatan kuunsirppisymbolitatuoinnin itseensä nakuttaneet ihmiset kertovat oman tatuointinsa tarinan. Kysyin häneltä, mitä "Unmata" tarkoittaa, koska en ole löytänyt sanalle selitystä, ja Djeynee kertoi sen tarkoittavan "pyhää päihtymystä", "divine inebriation".

Perjantaina alkoivat workshopit. Illan aikana oli kolme työpajaa, ensin Debin kolmetuntinen masterclass teemalla "Artistry in motion - cultivating performance quality and dynamic dancing", sen jälkeen Vesnan meikkityöpaja ja lopuksi kaksi tuntia Debin "Healthy backbending"-taaksetaivutuskurssilla. Ensimmäisessä sessiossa teimme harjoituksia, joiden kautta käsittelimme yleisön kanssa kommunikointia, energian kanavoimista ja tunteiden ilmaisua, sekä rentoutumista katseiden kohteena ollessa.
Omalla kurssillaan Vesna, jonka ohjaama tanssiryhmä Ambrosia on tunnettu "glamour tribal"-tyylistään, näytti meille kohta kohdalta, kuinka luodaan tyypillinen raskaasti glitterillä kuorrutettu lavameikki Ambrosian tyyliin. Lauantain gaalassa nähtiinkin sitten runsaasti dramaattisia kimallesilmiä.

Vesnan workshop - "Dramatic sparkly eyes"
Backbending-työpaja oli perinpohjainen, lähdimme liikkeelle vinyasa-joogalla, ja jatkoimme erilaisilla ylävartalon taivutuksilla, kunnes tunnin lopuksi teimme lattialla syviä taaksetaivutuksia. Teimme myös työpajan aikana kombon, jossa tehtiin erityyppisiä taivutuksia linkitettynä muihin liikkeisiin. Paja oli minulle hyvin antoisa, sillä harvat opettajat opettavat työpajoissa taaksetaivutuksia. Koska Debin anatominen ja kehoterapeuttinen tietopohja on niin laaja, tunsin myös oloni turvalliseksi. Taaksetaivutuksissa nimittäin voi helposti rikkoa selkänsä, jos ei ole huolellinen ja tietoinen tekniikasta. Tiedän, että on tanssijoita, jotka tekevät niitä epäterveellisellä tavalla, eroa ei välttämättä päältä päin huomaa, mutta pidemmän päälle väärä tekniikka voi aiheuttaa todella ikäviä pysyviä vaurioita.
Useimmat asiat olivat minulla jo ennestään melko hyvin tiedossa, mutta aiheen huolellinen läpikäyminen ja mahdollisuus esittää kysymyksiä olivat erittäin tervetulleita. Tuntien jälkeen reisilihakseni menivät muuten aivan jumiin, ja pysyivät sellaisina pitkälle seuraavaan viikkoon...pari tuntia backbendejä käy aika napakasti lonkan koukistajiin ja etureisiin.

Perjantai laitettiin pakettiin ryhmäillallisella Bilash-ravintolassa, jonne kokoontui joukko paikallisia tanssijoita ja ulkomaisia vieraita. Illallisvieraat saivat heti aluksi valita itselleen mieleiset viikset!

Tapahtuman järjestäjät Dan ja Alexis, Illan ja hänen äitinsä Bérengère, pöydän päädyssä Cristina.

Inga Saksasta, minä ja emäntäni Dawn.

Vesna 

Martina, Dan ja Alexis
Lauantaina päivä alkoi aamukymmeneltä Illanin "Tetris & body mechanics"-työpajalla, jonka aikana teimme kokonaisen koreografian robottien hengessä. Koska Illanin englannintaidot ovat vielä melko vähäiset, iso osa opetuksesta tapahtui ääniefektein. Ja ihan hyvin sekin meni perille! Koreografia oli hauska, Illanin tyyliin vauhdikas ja moneen suuntaan liikkuva. Runsaat nopeat tasonvaihdot tosin saivat edellisestä illasta kimpaantuneet reisilihakseni protestoimaan ja luulisin että lopputunnista alasmenoni olivat melko vaatimattomia...
Illan, "Tetris & body mechanics". Kuva Martina Crowe-Hewett


Pienen evästystauon jälkeen ohjaksiin hyppäsi taas Deb, ja seuraavan kolme tuntia otsikkona oli "The ultimate slink factor - uncoiling the serpent´s kiss". Aloitimme ylävartalon ekstensioita parantavilla kehoterapiaharjoituksilla, ja etenimme siitä kombon kanssa työskentelyyn ja lattian läpimenoihin. Lopputunnista tihkuimme hunajaa pehmeän jazzin säestyksellä, mehustellen hitaita käärmemäisiä liikkeitä.

Ultimate Slink factor-työpajan posse. Kuva Alexis Southall
Päivän opiskelun päätteeksi pakkauduimme autoon, ja hurautimme muutamien muiden tanssijoiden kanssa Alexiksen kämpille laittautumaan valmiiksi  "Infusion Emporium II"-gaalaa varten. Valmistautuminen jatkui esityspaikalla, Wolverhamton arts centre:ssa. Myös näytös oli myyty loppuun jo ennen tapahtuman alkua.

Inga, Martina ja Alexis takahuoneen hulinassa.
Eikä ihme, että lehterit olivat täynnä, esiintyjälista oli syksyn mittaan täydentynyt useilla tunnetuilla tanssijoilla. Juhlailtaan mennessä käsiohjelmaan olivat ilmestyneet Debin, Illanin ja Vesnan lisäksi mm. Martina Crowe-Hewett, Olivia Kissel (ja hänen Hybrid-projektinsa), Inga Petermann, Hilde Cannoodt ja Nakarali-duo. Ja tietysti järjestäjä Alexis ja minut majoittanut Dawn. Sekä lukuisa määrä muita ihania tanssijoita.

Martinan kanssa bäkkärillä. Kuva Martina Crowe-Hewett

Näytös oli todella hieno, ja yleisö lämmin ja vastaanottavainen. Lavalla tuntui hyvältä olla ja toisten esityksiä oli nautinto seurata. Vielä toistaiseksi videoita ei ole ilmaantunut jaettavaksi, mutta kunhan niiden aika koittaa, laitan kyllä niistä valikoiman tänne.

Esiintyjät. Kuva Michael Burton

Lopuksi kaikki esiintyjät kuulutettiin lavalle, ja tanssimme hieman ATS:a yhdessä. Sen jälkeen alkoi intensiivinen valokuvaussessio, kun sekä yleisö että muut tanssijat halusivat kaikki päästä kuvaan toistensa kanssa. Tässä muutama omista paremmin onnistuneista otoksistani;

Inga Petermann

Alexis Southall

Deb Rubin

Illan Rivere 
Gaalan jälkeen ei paljon biletetty, vaan pakattiin rimputtimet ja tukkakukat autoon ja huristeltiin taas melkein tunti Briminghamiin Dawnin luokse nukkumaan. Sunnuntaina ensimmäinen tunti oli jo yhdeksältä, joten meillä oli kiire levolle. Kävimme kuitenkin Dawnin ja Djeyneen kanssa hakemassa kulmaruokalasta fish&chipsit, koska päivän aikana ei oikeastaan ollut juuri kerinnyt syömään. Varmistelin, että ruokaa sitten kanssa tulee tarpeeksi, ja päädyin yhteen annoksen kanssa, jota en jaksanut syödä edes puoliksi. Dawnin kissoilla oli juhlapäivä.

Aamu alkoi rauhallisesti Debin "Dance therapeutics for the lower body"-teemalla. Parituntinen oli omistettu Debin erityisalueelle, eli kehoterapialle. Avasimme lonkkia käyttämällä Feldenkrais-menetelmää ja ihmeeksemme saimme todeta, kuinka tekniikka todella toimi niin, että jalat kirjaimellisesti pitenivät hetkellisesti ainakin pari senttiä. Deb kyseli aluksi, millaisia ongelmia kullakin on kehonsa kanssa, ja antoi sitten vinkkejä niiden kanssa työskentelyyn. Tässä työpajassa ei oikeastaan tanssittu lainkaan, vaan opittiin työkaluja sen oman tärkeän instrumentin, eli kehon huoltoon ja kehittämiseen.

Illan opetti tämän jälkeen kaksi tuntia otsikolla "Let it go". Mieleeni jäi hupaisasti, kuinka Illan selittäessään "äärinäköä" (eli ympäristön havainnoimista "sivusilmällä") ja sitä miten liikkua tilassa huomioiden muut liikkujat vilkuilematta ympärilleen, astui vahingossa varpailleni. Koska harjoituksen ideana oli nimenomaan liikkua tilassa törmäämättä toisiin, tilanne oli melko koominen. Illan totesikin, että harjoitus on hänellekin erittäin tarpeellinen. Erilaisista harjoituksista rakentui kombo, jossa sitten teeman mukaisesti heittäydyttiin milloin mihinkin ilmansuuntaan. Illanin äiti Bérongère oli työpajoissa mukana, ja toimi usein mallikappaleena Illanin selittäessä asioita. Tästä syntyi myös aika paljon huumoria tuntien aikana.

Let it go. Kuva Alexis Southall
Viikonlopun työpajatarjonnassa viimeinen oli Debin "So you think you can dance?" ja sisältö tiivistä tanssia. Drillasimme kaikenlaista tekniikkaa, ja lopuksi Deb antoi meille kotiläksyä. Saimme kombon, joka meidän pitää opetella ja tuoda siihen omat elementtimme mukaan. Lopputulos tulee kuvata videolle ja lähettää Debille parin viikon sisällä. Minulla on siis vielä ensi viikko aikaa...

Kertakaikkisen täyttävä viikonlopun kattaus pääteltiin vielä "Glitterball shakedown" afterpartyilla Wolverhamptonilaisessa baarissa. Esiintyjiä piisasi toisellekin illalle, ja kortensa kekoon kantoivat mm. Alexis, Dawn (hologrammiglitter-yksisarvisena!!!), Martina, Inga ja Nakaralin Michaela ja Doro omilla sooloillaan.

Dawn, kissamainen yksisarvinen, also known as PUSSYCORN! Huomaa taustalla ovi-kulissi ja pienet yksisarviset.

yleisöä afterpartyissa.

Alexis ja Vesna, eli Ambrosia



Martinan kanssa esityksen jälkeen. Kuva Martina Crowe-Hewett
Setin päätteeksi Alexis ja Dawn esittivät tribuutin Rachel Bricelle, ja biisin lopuksi vedettiin yleisökin mukaan. Musiikin jatkuessa tanssilattia täyttyi ja sitten mentiinkin taas porukalla ATS:a, ITS:a ja ihan silkkaa freestyleä. Näin siirryttiin sulavasti esityksistä bileiden puolelle, ja tanssilattia pysyi täytenä loppuillan. Olikin muuten aikamoiset tanssit! 





Hikisen ja hilpeän jorauksen jälkeen oli aika sanoa useimmille tanssijoille heippa ja vetäytyä taas kohti Birminghamia. Sain maanantaina lentokentälle saattueekseni Dawnin ja Djeyneen, ja terminaalin edessä otettiin "goodbye-picture" ja heitettiin iloiset tervehdykset ja jälleennäkemisen toivotukset. 


Hihittelin lentokentällä itsekseni katsellessani viikonlopun kuvia (joo kaikki ei tosiaan päädy tänne :D ), oli aivan mielettömän hauska reissu! Kaikki se oppi mitä sain ja ihmiset joita tapasin, sekä vanhat että uudet tuttavuudet, esiintymiskokemus noin isossa gaalassa useiden loistavien tanssijoiden kanssa ja hupaisat hetket hullujen "lajitovereiden" kanssa kantavat taas pitkälle talveen inspiroiden tanssimaan, opettamaan ja järjestämään hyviä tapahtumia, jossa tanssijat pääsevät esittelemään intohimoisen työnsä tuloksia.

Eikä tarvinnutkaan odottaa edes viikkoa, kun olikin jo aika avata yleisölle "Tribal Salon", minun ja Anna Artemenkovan yhteinen rutistus, joka tätä kirjoittaessa tapahtui eilisiltana. Huikea huikea ilta, kaiken kaikkiaan. Kerron siitä kaiken heti kun ehdin taas näpyttää ;) 



tiistai 16. lokakuuta 2012

Split Tribal Fest 2012

Tämän tanssikesän huipentuma oli ehdottomasti elokuinen reissu Kroatiaan tribalfestivaaleille. Tapahtuman vetonauloina olivat Mira Betz, Colleena Shakti, Anasma ja Heather Stants.


Sain riemukseni houkuteltua pari tanssityttöä Helsingin ryhmästä seikkailuun mukaan. Saavuimme aurinkoiseen Splitiin jo paria päivää ennen festivaalin alkua, jotta ehdimme asettua aloillemme ja käydä tsekkaamassa kurssipaikan etukäteen. Ja tietenkin kävimme tsekkaamassa myös biitsin.

Sanna ja Adrianmeri 
Rento merenrantakaupunki, jonka keskusta on käytännössä yhtä suurta roomalaisaikaista palatsia teki meihin kaikkiin heti vaikutuksen tunnelmallaan. Tosin juuri sinä päivänä kun kuljeskelimme suositun ulkoilu- ja näköalapaikan lähistöllä, siellä tapahtui raaka turistinaisen murha, jonka tekijästä ei ollut tietoa. Paikalliset olivat asiasta hyvin järkyttyneitä, pikkukaupungissa ei muistettu vastaavaa tapahtuneen aiemmin. Kun ruumis neljä päivää naisen katoamisen jälkeen löydettiin haudattuna pensaan juureen uutinen saavutti meidät pian paikallisten varoitusten myötä. Meitä kehoitettiin olemaan menemättä sille kukkulalle, jolle meitä oli alunperin suositeltu menemään.

Torstaina alkoivat workshopit, ja ensimmäisenä luvassa oli Mira Betzin "the shimmy unveiled", neljä tuntia värinöitä ja iskusarjoja aamuyhdeksästä alkaen. Hikihän siinä tuli, sanomattakin selvää. Kävimme läpi eri rytmityksiä, neljäsosaiskuja ja 3/4-iskuja, värinöitä ja niihin kerrostuksia ja tutkimme 3/4-shimmyn kahta eri painotusvaihtoehtoa. Mira oli jälleen kerran opettajana uskomattoman inspiroiva ja selkeä, ja luulen, että oivallukset vain jatkavat kehittymistään saatuaan muhia jonkun aikaa.

Mira Betz
Mira sai esikoislapsensa viime keväänä, ja koska neljä tuntia on melko pitkä aika, vauvaa myös syötettiin välillä. Imetys kävi melko huomaamattomasti opetuksen lomassa ja ruokailtuaan tyytyväinen pikkukaveri palasi hoitajan kanssa salin oleskelupuolelle viltin päälle.
Miran työpajan jälkeen oli tunnin tauko, jonka aikana ehdin juttelemaan tuttujen mm. saksalaisten tanssityttöjen kanssa eväiden mutustelun lomassa. Kävin myös kurkkaamassa alustavalla silmäyksellä basaaria.

Sitten alkoi Anasman kolmetuntinen, ja jos neljän tunnin shimmy-drill ei vielä tuntunut, niin lihakset taatusti alkoivat laulaa wushu-liikkeisiin fuusioivan treenin aikana. Anasma on tanssijana huippunsa viritetty energiapakkaus, jonka huikea liikepankki ei jätä koskaan kylmäksi. Näkisin mieluusti häneltä gaaloissa myös muunlaisia kuin nykyisiä "theatrical bellydance"-tyyppisiä esityksiä, koska hänen worshopeissaan käyneenä olen nähnyt kuinka uskomattoman laajasti hän hallitsee eri tyylejä. Kolmannen tunnin päätteeksi olimme erinäisten kombojen lisäksi työstäneet puolisen minuuttia haastavaa koreografiaa.

Anasma
Anasma ja wushuilijat

Välissä sitten vähän meressä uintia, ruokailua ja unta, ja seuraavana aamuna lisää tanssia. Perjantaiksi olin kerännyt ohjelmaani kaksituntisen Tjardalta ja toisen kaksituntisen Matthias Lauwersilta. Molemmat olivat minulle ennestään melko tuntemattomia tanssijoita.
Tjarda van Straten on alankomaalainen tanssija, jonka tyyli pohjautuu voimakkaasti moderniin tanssiin ja improvisaatioon, ja vatsatanssivaikutteet ovat lähinnä kehon isolaatioissa. Omien tanssiryhmiensä Uzumen ja Amano Projectin lisäksi Tjarda on ollut mukana Amy Sigillin luotsaamassa Unmatassa. Hänen kanssaan työstimme kehojemme liikettä kuvien ja mielikuvien kautta käyttäen paljon omaa improvisaatiota. Workshopin nimi "in a manner of speaking" viittaa kommunikaatioon sekä yleisön että muiden tanssijoiden kanssa, ja lopuksi lyhyt koreografia sovitettiin ja esitettiin muille kurssilaisille pareittain.

Tjarda
Matthiaksen työpaja "Patiently peeling the onion" oli luontevaa jatkoa edelliselle, belgialaisen Matthiaksen tyyli on myös reippaasti nykytanssin puolella ja hänenkin fokuksensa oli tunneilla vatsatanssitekniikan sijaan enemmän ilmaisussa, vapautumisessa, herkkyydessä ja kuuntelemisessa. Teimme pariharjoituksia joissa "soitimme" toisiamme ja saimme sitten työstettäväksemme liikesarjan, jota saimme käsitellä oman mielemme mukaan.

Matthias Lauwers
Matthiaksen työpajan jälkeen suuntasimme kämpille valmistautumaan iltaa varten. Perjantaina pidettiin ensimmäinen kahdesta gaalasta keskustan palatsin peristyylissä. Shown avasivat Anasma ja Tjarda duetollaan. Lavalla nähtiin sekä ammattilaisia että harrastajia, ryhmiä ja soolonumeroita. Parhaiten mieleeni jääneitä olivat berliiniläisen kaverini Josefinen tyyni intialaisfuusio-esitys, Mira Betzin kaksi tanssia ja Anasman kissanumero, joka päätti perjantain gaalan. Miran esityksiä ei valitettavasti löytynyt youtubesta, mutta tässä Josefinen ja Anasman soolot.



Lauantaina oli taas pitkä treenipäivä alkaen aamuyhdeksältä. Nelituntinen sessio Colleena Shaktin kanssa sisälsi sekä liikemeditaatiota, luennon että tietenkin tanssia. Colleena kertoi intialaisten tanssien historiasta, kuinka tanssi tuli jumalilta visioiden kautta pyhille miehille, jotka selittivät sen eteenpäin. Kaikki klassisten tanssien liikkeet käsien ja silmien liikkeistä alkaen kirjattiin 2000 vuotta sitten "Natya Shastraan", tanssin kirjaan. Intialaisessa traditiossa taiteilija on osa pitkää linjaa joka alkaa jumalista kun taas länsimainen taiteilija pyrkii aina luomaan uutta.
Kiinnostavan historiallisen ja filosofisen oppitunnin jälkeen työstimme kahta komboa, joissa yhdisteltiin klassisia intialaisia liikkeitä vatsatanssin isolaatioihin.

Colleena Shakti
Reilun tunnin ruoka- ja lepuuttelutauon jälkeen siirryin hartaista intialaistunnelmista täysin toiseen ääripäähän Anasman hiphop-fuusiotyöpajassa "pop, lock & dimestop". Vaikka loppua kohden patterit alkoivat olemaan jo aika vähissä, Anasman energinen läsnäolo sai oppilaat jälleen kerran antamaan kaikkensa kolmen tunnin ajan. Olimme Hulkeja ja barbienukkeja, improvisoimme ja teimme sarjoja lattian poikki. Lopuksi tanssiluokkaan muodostui piiri ja sen keskelle dancepit, jossa jokainen sai käydä heittämässä päivän muuvit. Hikistä ja hauskaa!

Lauantaina oli toinen gaala samassa upeassa paikassa kuin edellisenä iltana. Ensimmäisenä lavalle astui ihastuttava Colleena ja hän myös esitti illan viimeisen tanssin. Välissä lukemattomia hienoja esityksiä, joista itseäni viehätti erityisesti Ambrosia-ryhmän visuaalisesti mukaansatempaava demoninen show. En edes tunnistanut tuttua brittiläistä Alexis Southallia, joka tanssi Ambrosian riveissä, sen verran komeat puvustukset ja maskit tytöillä oli. Alexis esitti myös soolon lauantaina.



Sunnuntaina jatkettiin intialaisissa tunnelmissa Colleenan kakkostyöpajassa, joka sisälsi jälleen pitkän luennon intialaisen tanssikulttuurin kehityksestä pyhästä rituaalista ensin rikkaiden viihdykkeeksi ja lopulta englannin vallan alla alhaiseksi prostituution sivujuonteeksi. Vasta nykyaikana perinteisiä tansseja ollaan voitu elvyttää siinä ritualistisessa kontekstissa johon ne ovat alunperin syntyneet. Teimme jälleen hengitys- ja liikemeditaation tunnin aluksi, ja tutustuimme kathak-tanssiaskeliin. Lopuksi työstimme komboa jossa käytimme kathakin käsiliikkeitä ja pyörähdyksiä. Haastattelin workshoppien välissä sekä Mira Betziä että Colleena Shaktia, joten kunhan ehdin purkaa nauhoitukset tekstiksi, saatte lukea ja kuulla heidän terveisiään Suomen nuorelle tribal-skenelle!

Illalla gaalassa Shaktin kanssa... (Sanna, minä ja Minka)

...aamulla workshopissa Colleenan kanssa.
Festivaalin viimeiseksi workshopiksi jäi Heather Stantsin "tools for creating movement and choreography in fusion dance". Valitettavasti jo ensimmäisen tunnin aikana minulle iski inhottava päänsärky, joka tuntui vievän lihaksista voimat ja silmistä tarkkuuden. Ilmeisesti monen päivän tiukka treenaaminen hellelukemissa lyhyillä yöunilla pääsi vetämään loppusuoralla maton alta. Lepäilin aikani salin reunalla, mutta koska olo ei parantunut hedelmillä ja veden juomisella päätin luovuttaa ja lähteä kämpille ottamaan torkut. 

Sunnuntai-iltana oli vielä päättäjäisbileet, "Lucid dreams" club O´Harassa. Tarjolla oli livemusiikkia sekä vielä lisää tanssia. 



Club O´Harassa Vesna Zorman (Ambrosia), Alexis Southall ja allekirjoittanut. Kuva Dan Fullard.
Festivaalin päätyttyä vietimme vielä pari ansaittua lomapäivää Kroatian auringossa. Suosittelen kyllä tätä tapahtumaa ehdottomasti tulevaisuudessa muillekin tanssijoille. Paikkana Split on aivan omaa luokkaansa, ja tunnelma festivaaleilla on todella rento ja hyväntuulinen. Joitakin käytännön asioita ehkä vielä voisi hioa (esimerkiksi vaihtaa dj:tä, joka sotki esityksiä yhtäkkisillä kappaleiden keskeytymisillä ja väärillä biiseillä yms.), mutta pääpiirteittäin kyseessä on varmasti tulevina vuosina kasvava ja kehittyvä tanssifestivaali. Suuret kiitokset Sundarille ja muille järjestäjille!