tiistai 16. lokakuuta 2012

Split Tribal Fest 2012

Tämän tanssikesän huipentuma oli ehdottomasti elokuinen reissu Kroatiaan tribalfestivaaleille. Tapahtuman vetonauloina olivat Mira Betz, Colleena Shakti, Anasma ja Heather Stants.


Sain riemukseni houkuteltua pari tanssityttöä Helsingin ryhmästä seikkailuun mukaan. Saavuimme aurinkoiseen Splitiin jo paria päivää ennen festivaalin alkua, jotta ehdimme asettua aloillemme ja käydä tsekkaamassa kurssipaikan etukäteen. Ja tietenkin kävimme tsekkaamassa myös biitsin.

Sanna ja Adrianmeri 
Rento merenrantakaupunki, jonka keskusta on käytännössä yhtä suurta roomalaisaikaista palatsia teki meihin kaikkiin heti vaikutuksen tunnelmallaan. Tosin juuri sinä päivänä kun kuljeskelimme suositun ulkoilu- ja näköalapaikan lähistöllä, siellä tapahtui raaka turistinaisen murha, jonka tekijästä ei ollut tietoa. Paikalliset olivat asiasta hyvin järkyttyneitä, pikkukaupungissa ei muistettu vastaavaa tapahtuneen aiemmin. Kun ruumis neljä päivää naisen katoamisen jälkeen löydettiin haudattuna pensaan juureen uutinen saavutti meidät pian paikallisten varoitusten myötä. Meitä kehoitettiin olemaan menemättä sille kukkulalle, jolle meitä oli alunperin suositeltu menemään.

Torstaina alkoivat workshopit, ja ensimmäisenä luvassa oli Mira Betzin "the shimmy unveiled", neljä tuntia värinöitä ja iskusarjoja aamuyhdeksästä alkaen. Hikihän siinä tuli, sanomattakin selvää. Kävimme läpi eri rytmityksiä, neljäsosaiskuja ja 3/4-iskuja, värinöitä ja niihin kerrostuksia ja tutkimme 3/4-shimmyn kahta eri painotusvaihtoehtoa. Mira oli jälleen kerran opettajana uskomattoman inspiroiva ja selkeä, ja luulen, että oivallukset vain jatkavat kehittymistään saatuaan muhia jonkun aikaa.

Mira Betz
Mira sai esikoislapsensa viime keväänä, ja koska neljä tuntia on melko pitkä aika, vauvaa myös syötettiin välillä. Imetys kävi melko huomaamattomasti opetuksen lomassa ja ruokailtuaan tyytyväinen pikkukaveri palasi hoitajan kanssa salin oleskelupuolelle viltin päälle.
Miran työpajan jälkeen oli tunnin tauko, jonka aikana ehdin juttelemaan tuttujen mm. saksalaisten tanssityttöjen kanssa eväiden mutustelun lomassa. Kävin myös kurkkaamassa alustavalla silmäyksellä basaaria.

Sitten alkoi Anasman kolmetuntinen, ja jos neljän tunnin shimmy-drill ei vielä tuntunut, niin lihakset taatusti alkoivat laulaa wushu-liikkeisiin fuusioivan treenin aikana. Anasma on tanssijana huippunsa viritetty energiapakkaus, jonka huikea liikepankki ei jätä koskaan kylmäksi. Näkisin mieluusti häneltä gaaloissa myös muunlaisia kuin nykyisiä "theatrical bellydance"-tyyppisiä esityksiä, koska hänen worshopeissaan käyneenä olen nähnyt kuinka uskomattoman laajasti hän hallitsee eri tyylejä. Kolmannen tunnin päätteeksi olimme erinäisten kombojen lisäksi työstäneet puolisen minuuttia haastavaa koreografiaa.

Anasma
Anasma ja wushuilijat

Välissä sitten vähän meressä uintia, ruokailua ja unta, ja seuraavana aamuna lisää tanssia. Perjantaiksi olin kerännyt ohjelmaani kaksituntisen Tjardalta ja toisen kaksituntisen Matthias Lauwersilta. Molemmat olivat minulle ennestään melko tuntemattomia tanssijoita.
Tjarda van Straten on alankomaalainen tanssija, jonka tyyli pohjautuu voimakkaasti moderniin tanssiin ja improvisaatioon, ja vatsatanssivaikutteet ovat lähinnä kehon isolaatioissa. Omien tanssiryhmiensä Uzumen ja Amano Projectin lisäksi Tjarda on ollut mukana Amy Sigillin luotsaamassa Unmatassa. Hänen kanssaan työstimme kehojemme liikettä kuvien ja mielikuvien kautta käyttäen paljon omaa improvisaatiota. Workshopin nimi "in a manner of speaking" viittaa kommunikaatioon sekä yleisön että muiden tanssijoiden kanssa, ja lopuksi lyhyt koreografia sovitettiin ja esitettiin muille kurssilaisille pareittain.

Tjarda
Matthiaksen työpaja "Patiently peeling the onion" oli luontevaa jatkoa edelliselle, belgialaisen Matthiaksen tyyli on myös reippaasti nykytanssin puolella ja hänenkin fokuksensa oli tunneilla vatsatanssitekniikan sijaan enemmän ilmaisussa, vapautumisessa, herkkyydessä ja kuuntelemisessa. Teimme pariharjoituksia joissa "soitimme" toisiamme ja saimme sitten työstettäväksemme liikesarjan, jota saimme käsitellä oman mielemme mukaan.

Matthias Lauwers
Matthiaksen työpajan jälkeen suuntasimme kämpille valmistautumaan iltaa varten. Perjantaina pidettiin ensimmäinen kahdesta gaalasta keskustan palatsin peristyylissä. Shown avasivat Anasma ja Tjarda duetollaan. Lavalla nähtiin sekä ammattilaisia että harrastajia, ryhmiä ja soolonumeroita. Parhaiten mieleeni jääneitä olivat berliiniläisen kaverini Josefinen tyyni intialaisfuusio-esitys, Mira Betzin kaksi tanssia ja Anasman kissanumero, joka päätti perjantain gaalan. Miran esityksiä ei valitettavasti löytynyt youtubesta, mutta tässä Josefinen ja Anasman soolot.



Lauantaina oli taas pitkä treenipäivä alkaen aamuyhdeksältä. Nelituntinen sessio Colleena Shaktin kanssa sisälsi sekä liikemeditaatiota, luennon että tietenkin tanssia. Colleena kertoi intialaisten tanssien historiasta, kuinka tanssi tuli jumalilta visioiden kautta pyhille miehille, jotka selittivät sen eteenpäin. Kaikki klassisten tanssien liikkeet käsien ja silmien liikkeistä alkaen kirjattiin 2000 vuotta sitten "Natya Shastraan", tanssin kirjaan. Intialaisessa traditiossa taiteilija on osa pitkää linjaa joka alkaa jumalista kun taas länsimainen taiteilija pyrkii aina luomaan uutta.
Kiinnostavan historiallisen ja filosofisen oppitunnin jälkeen työstimme kahta komboa, joissa yhdisteltiin klassisia intialaisia liikkeitä vatsatanssin isolaatioihin.

Colleena Shakti
Reilun tunnin ruoka- ja lepuuttelutauon jälkeen siirryin hartaista intialaistunnelmista täysin toiseen ääripäähän Anasman hiphop-fuusiotyöpajassa "pop, lock & dimestop". Vaikka loppua kohden patterit alkoivat olemaan jo aika vähissä, Anasman energinen läsnäolo sai oppilaat jälleen kerran antamaan kaikkensa kolmen tunnin ajan. Olimme Hulkeja ja barbienukkeja, improvisoimme ja teimme sarjoja lattian poikki. Lopuksi tanssiluokkaan muodostui piiri ja sen keskelle dancepit, jossa jokainen sai käydä heittämässä päivän muuvit. Hikistä ja hauskaa!

Lauantaina oli toinen gaala samassa upeassa paikassa kuin edellisenä iltana. Ensimmäisenä lavalle astui ihastuttava Colleena ja hän myös esitti illan viimeisen tanssin. Välissä lukemattomia hienoja esityksiä, joista itseäni viehätti erityisesti Ambrosia-ryhmän visuaalisesti mukaansatempaava demoninen show. En edes tunnistanut tuttua brittiläistä Alexis Southallia, joka tanssi Ambrosian riveissä, sen verran komeat puvustukset ja maskit tytöillä oli. Alexis esitti myös soolon lauantaina.



Sunnuntaina jatkettiin intialaisissa tunnelmissa Colleenan kakkostyöpajassa, joka sisälsi jälleen pitkän luennon intialaisen tanssikulttuurin kehityksestä pyhästä rituaalista ensin rikkaiden viihdykkeeksi ja lopulta englannin vallan alla alhaiseksi prostituution sivujuonteeksi. Vasta nykyaikana perinteisiä tansseja ollaan voitu elvyttää siinä ritualistisessa kontekstissa johon ne ovat alunperin syntyneet. Teimme jälleen hengitys- ja liikemeditaation tunnin aluksi, ja tutustuimme kathak-tanssiaskeliin. Lopuksi työstimme komboa jossa käytimme kathakin käsiliikkeitä ja pyörähdyksiä. Haastattelin workshoppien välissä sekä Mira Betziä että Colleena Shaktia, joten kunhan ehdin purkaa nauhoitukset tekstiksi, saatte lukea ja kuulla heidän terveisiään Suomen nuorelle tribal-skenelle!

Illalla gaalassa Shaktin kanssa... (Sanna, minä ja Minka)

...aamulla workshopissa Colleenan kanssa.
Festivaalin viimeiseksi workshopiksi jäi Heather Stantsin "tools for creating movement and choreography in fusion dance". Valitettavasti jo ensimmäisen tunnin aikana minulle iski inhottava päänsärky, joka tuntui vievän lihaksista voimat ja silmistä tarkkuuden. Ilmeisesti monen päivän tiukka treenaaminen hellelukemissa lyhyillä yöunilla pääsi vetämään loppusuoralla maton alta. Lepäilin aikani salin reunalla, mutta koska olo ei parantunut hedelmillä ja veden juomisella päätin luovuttaa ja lähteä kämpille ottamaan torkut. 

Sunnuntai-iltana oli vielä päättäjäisbileet, "Lucid dreams" club O´Harassa. Tarjolla oli livemusiikkia sekä vielä lisää tanssia. 



Club O´Harassa Vesna Zorman (Ambrosia), Alexis Southall ja allekirjoittanut. Kuva Dan Fullard.
Festivaalin päätyttyä vietimme vielä pari ansaittua lomapäivää Kroatian auringossa. Suosittelen kyllä tätä tapahtumaa ehdottomasti tulevaisuudessa muillekin tanssijoille. Paikkana Split on aivan omaa luokkaansa, ja tunnelma festivaaleilla on todella rento ja hyväntuulinen. Joitakin käytännön asioita ehkä vielä voisi hioa (esimerkiksi vaihtaa dj:tä, joka sotki esityksiä yhtäkkisillä kappaleiden keskeytymisillä ja väärillä biiseillä yms.), mutta pääpiirteittäin kyseessä on varmasti tulevina vuosina kasvava ja kehittyvä tanssifestivaali. Suuret kiitokset Sundarille ja muille järjestäjille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti