sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Deb Rubin ja Illan Wolverhamptonissa - Infusion Emporium II

Kun kuulin Alexis Southallin emännöivän Illania ja Deb Rubinia lokakuussa Englannissa, varasin paikan workshoppeihin miltei samalta istumalta.


Rubin on pitkän linjan tribal-tanssija suoraan lajin syntysijoilta Kaliforniasta, ja sen lisäksi joogaohjaaja ja kehoterapeutti. Illan Riviere on alle parikymppinen ranskalaismies, joka on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo herättämään huomiota mm. aiemmin blogissa mainitsemallani ilmiömäisellä duetollaan Rachel Bricen kanssa. Olen iloinen, että toimin kursseja varatessani melko spontaanisti, sillä intensiivi-viikonloppu myytiin täyteen muutamassa päivässä.
Alexis kutsui minut myös esiintymään, ja tietenkin lupauduin mielelläni.


 Debin intensiivi oli koottu Alexiksen toiveiden mukaan niin, että mukana oli runsaasti kehonhuoltoa ja erilaisia harjoituksia, joilla voi lisätä liikkuvuutta ja parantaa perusasennon hallintaa. Illan opetti viikonlopun aikana kaksi workshoppia. Tanssityöpajojen lisäksi tarjolla oli myös Ambrosian Vesna Zormanin lavameikkikurssi.
Deb Rubin
Illan Riviere
Tapasin Debin ensimmäisen kerran jo saapuessani torstaina Wolverhamptoniin Alexiksen ja Danin kotiin. Heidän kotistudiossaan Alexis, Deb ja Vesna harjoittelivat lauantai-illan yllätystään, Debin ohjaamana.
Alexiksen luota minut nouti Dawn O´Brien, Birminghamilainen ATS- ja fuusiotanssija ja -tanssinopettaja, jonka luona sain asustaa matkani ajan. Dawn on ollut ensimmäisiä tribal-tyylin edustajia Iso-Britanniassa jo 90-luvulta asti. Jaoin hänen kotistudionsa vierashuoneena ranskalaisen Djeyneen kanssa. Djeynee on myös intohimoinen tanssija ja Euroopan ehkä suurimman tribal-tapahtuman, Tribal Umrahin organisoija. Hän on tanssinut mm. Amy Sigillin Unmatan riveissä. Sain selata (puhtailla käsillä!) hänen kopiotaan "Sigill ink"-kirjasta, jossa Unmatan kuunsirppisymbolitatuoinnin itseensä nakuttaneet ihmiset kertovat oman tatuointinsa tarinan. Kysyin häneltä, mitä "Unmata" tarkoittaa, koska en ole löytänyt sanalle selitystä, ja Djeynee kertoi sen tarkoittavan "pyhää päihtymystä", "divine inebriation".

Perjantaina alkoivat workshopit. Illan aikana oli kolme työpajaa, ensin Debin kolmetuntinen masterclass teemalla "Artistry in motion - cultivating performance quality and dynamic dancing", sen jälkeen Vesnan meikkityöpaja ja lopuksi kaksi tuntia Debin "Healthy backbending"-taaksetaivutuskurssilla. Ensimmäisessä sessiossa teimme harjoituksia, joiden kautta käsittelimme yleisön kanssa kommunikointia, energian kanavoimista ja tunteiden ilmaisua, sekä rentoutumista katseiden kohteena ollessa.
Omalla kurssillaan Vesna, jonka ohjaama tanssiryhmä Ambrosia on tunnettu "glamour tribal"-tyylistään, näytti meille kohta kohdalta, kuinka luodaan tyypillinen raskaasti glitterillä kuorrutettu lavameikki Ambrosian tyyliin. Lauantain gaalassa nähtiinkin sitten runsaasti dramaattisia kimallesilmiä.

Vesnan workshop - "Dramatic sparkly eyes"
Backbending-työpaja oli perinpohjainen, lähdimme liikkeelle vinyasa-joogalla, ja jatkoimme erilaisilla ylävartalon taivutuksilla, kunnes tunnin lopuksi teimme lattialla syviä taaksetaivutuksia. Teimme myös työpajan aikana kombon, jossa tehtiin erityyppisiä taivutuksia linkitettynä muihin liikkeisiin. Paja oli minulle hyvin antoisa, sillä harvat opettajat opettavat työpajoissa taaksetaivutuksia. Koska Debin anatominen ja kehoterapeuttinen tietopohja on niin laaja, tunsin myös oloni turvalliseksi. Taaksetaivutuksissa nimittäin voi helposti rikkoa selkänsä, jos ei ole huolellinen ja tietoinen tekniikasta. Tiedän, että on tanssijoita, jotka tekevät niitä epäterveellisellä tavalla, eroa ei välttämättä päältä päin huomaa, mutta pidemmän päälle väärä tekniikka voi aiheuttaa todella ikäviä pysyviä vaurioita.
Useimmat asiat olivat minulla jo ennestään melko hyvin tiedossa, mutta aiheen huolellinen läpikäyminen ja mahdollisuus esittää kysymyksiä olivat erittäin tervetulleita. Tuntien jälkeen reisilihakseni menivät muuten aivan jumiin, ja pysyivät sellaisina pitkälle seuraavaan viikkoon...pari tuntia backbendejä käy aika napakasti lonkan koukistajiin ja etureisiin.

Perjantai laitettiin pakettiin ryhmäillallisella Bilash-ravintolassa, jonne kokoontui joukko paikallisia tanssijoita ja ulkomaisia vieraita. Illallisvieraat saivat heti aluksi valita itselleen mieleiset viikset!

Tapahtuman järjestäjät Dan ja Alexis, Illan ja hänen äitinsä Bérengère, pöydän päädyssä Cristina.

Inga Saksasta, minä ja emäntäni Dawn.

Vesna 

Martina, Dan ja Alexis
Lauantaina päivä alkoi aamukymmeneltä Illanin "Tetris & body mechanics"-työpajalla, jonka aikana teimme kokonaisen koreografian robottien hengessä. Koska Illanin englannintaidot ovat vielä melko vähäiset, iso osa opetuksesta tapahtui ääniefektein. Ja ihan hyvin sekin meni perille! Koreografia oli hauska, Illanin tyyliin vauhdikas ja moneen suuntaan liikkuva. Runsaat nopeat tasonvaihdot tosin saivat edellisestä illasta kimpaantuneet reisilihakseni protestoimaan ja luulisin että lopputunnista alasmenoni olivat melko vaatimattomia...
Illan, "Tetris & body mechanics". Kuva Martina Crowe-Hewett


Pienen evästystauon jälkeen ohjaksiin hyppäsi taas Deb, ja seuraavan kolme tuntia otsikkona oli "The ultimate slink factor - uncoiling the serpent´s kiss". Aloitimme ylävartalon ekstensioita parantavilla kehoterapiaharjoituksilla, ja etenimme siitä kombon kanssa työskentelyyn ja lattian läpimenoihin. Lopputunnista tihkuimme hunajaa pehmeän jazzin säestyksellä, mehustellen hitaita käärmemäisiä liikkeitä.

Ultimate Slink factor-työpajan posse. Kuva Alexis Southall
Päivän opiskelun päätteeksi pakkauduimme autoon, ja hurautimme muutamien muiden tanssijoiden kanssa Alexiksen kämpille laittautumaan valmiiksi  "Infusion Emporium II"-gaalaa varten. Valmistautuminen jatkui esityspaikalla, Wolverhamton arts centre:ssa. Myös näytös oli myyty loppuun jo ennen tapahtuman alkua.

Inga, Martina ja Alexis takahuoneen hulinassa.
Eikä ihme, että lehterit olivat täynnä, esiintyjälista oli syksyn mittaan täydentynyt useilla tunnetuilla tanssijoilla. Juhlailtaan mennessä käsiohjelmaan olivat ilmestyneet Debin, Illanin ja Vesnan lisäksi mm. Martina Crowe-Hewett, Olivia Kissel (ja hänen Hybrid-projektinsa), Inga Petermann, Hilde Cannoodt ja Nakarali-duo. Ja tietysti järjestäjä Alexis ja minut majoittanut Dawn. Sekä lukuisa määrä muita ihania tanssijoita.

Martinan kanssa bäkkärillä. Kuva Martina Crowe-Hewett

Näytös oli todella hieno, ja yleisö lämmin ja vastaanottavainen. Lavalla tuntui hyvältä olla ja toisten esityksiä oli nautinto seurata. Vielä toistaiseksi videoita ei ole ilmaantunut jaettavaksi, mutta kunhan niiden aika koittaa, laitan kyllä niistä valikoiman tänne.

Esiintyjät. Kuva Michael Burton

Lopuksi kaikki esiintyjät kuulutettiin lavalle, ja tanssimme hieman ATS:a yhdessä. Sen jälkeen alkoi intensiivinen valokuvaussessio, kun sekä yleisö että muut tanssijat halusivat kaikki päästä kuvaan toistensa kanssa. Tässä muutama omista paremmin onnistuneista otoksistani;

Inga Petermann

Alexis Southall

Deb Rubin

Illan Rivere 
Gaalan jälkeen ei paljon biletetty, vaan pakattiin rimputtimet ja tukkakukat autoon ja huristeltiin taas melkein tunti Briminghamiin Dawnin luokse nukkumaan. Sunnuntaina ensimmäinen tunti oli jo yhdeksältä, joten meillä oli kiire levolle. Kävimme kuitenkin Dawnin ja Djeyneen kanssa hakemassa kulmaruokalasta fish&chipsit, koska päivän aikana ei oikeastaan ollut juuri kerinnyt syömään. Varmistelin, että ruokaa sitten kanssa tulee tarpeeksi, ja päädyin yhteen annoksen kanssa, jota en jaksanut syödä edes puoliksi. Dawnin kissoilla oli juhlapäivä.

Aamu alkoi rauhallisesti Debin "Dance therapeutics for the lower body"-teemalla. Parituntinen oli omistettu Debin erityisalueelle, eli kehoterapialle. Avasimme lonkkia käyttämällä Feldenkrais-menetelmää ja ihmeeksemme saimme todeta, kuinka tekniikka todella toimi niin, että jalat kirjaimellisesti pitenivät hetkellisesti ainakin pari senttiä. Deb kyseli aluksi, millaisia ongelmia kullakin on kehonsa kanssa, ja antoi sitten vinkkejä niiden kanssa työskentelyyn. Tässä työpajassa ei oikeastaan tanssittu lainkaan, vaan opittiin työkaluja sen oman tärkeän instrumentin, eli kehon huoltoon ja kehittämiseen.

Illan opetti tämän jälkeen kaksi tuntia otsikolla "Let it go". Mieleeni jäi hupaisasti, kuinka Illan selittäessään "äärinäköä" (eli ympäristön havainnoimista "sivusilmällä") ja sitä miten liikkua tilassa huomioiden muut liikkujat vilkuilematta ympärilleen, astui vahingossa varpailleni. Koska harjoituksen ideana oli nimenomaan liikkua tilassa törmäämättä toisiin, tilanne oli melko koominen. Illan totesikin, että harjoitus on hänellekin erittäin tarpeellinen. Erilaisista harjoituksista rakentui kombo, jossa sitten teeman mukaisesti heittäydyttiin milloin mihinkin ilmansuuntaan. Illanin äiti Bérongère oli työpajoissa mukana, ja toimi usein mallikappaleena Illanin selittäessä asioita. Tästä syntyi myös aika paljon huumoria tuntien aikana.

Let it go. Kuva Alexis Southall
Viikonlopun työpajatarjonnassa viimeinen oli Debin "So you think you can dance?" ja sisältö tiivistä tanssia. Drillasimme kaikenlaista tekniikkaa, ja lopuksi Deb antoi meille kotiläksyä. Saimme kombon, joka meidän pitää opetella ja tuoda siihen omat elementtimme mukaan. Lopputulos tulee kuvata videolle ja lähettää Debille parin viikon sisällä. Minulla on siis vielä ensi viikko aikaa...

Kertakaikkisen täyttävä viikonlopun kattaus pääteltiin vielä "Glitterball shakedown" afterpartyilla Wolverhamptonilaisessa baarissa. Esiintyjiä piisasi toisellekin illalle, ja kortensa kekoon kantoivat mm. Alexis, Dawn (hologrammiglitter-yksisarvisena!!!), Martina, Inga ja Nakaralin Michaela ja Doro omilla sooloillaan.

Dawn, kissamainen yksisarvinen, also known as PUSSYCORN! Huomaa taustalla ovi-kulissi ja pienet yksisarviset.

yleisöä afterpartyissa.

Alexis ja Vesna, eli Ambrosia



Martinan kanssa esityksen jälkeen. Kuva Martina Crowe-Hewett
Setin päätteeksi Alexis ja Dawn esittivät tribuutin Rachel Bricelle, ja biisin lopuksi vedettiin yleisökin mukaan. Musiikin jatkuessa tanssilattia täyttyi ja sitten mentiinkin taas porukalla ATS:a, ITS:a ja ihan silkkaa freestyleä. Näin siirryttiin sulavasti esityksistä bileiden puolelle, ja tanssilattia pysyi täytenä loppuillan. Olikin muuten aikamoiset tanssit! 





Hikisen ja hilpeän jorauksen jälkeen oli aika sanoa useimmille tanssijoille heippa ja vetäytyä taas kohti Birminghamia. Sain maanantaina lentokentälle saattueekseni Dawnin ja Djeyneen, ja terminaalin edessä otettiin "goodbye-picture" ja heitettiin iloiset tervehdykset ja jälleennäkemisen toivotukset. 


Hihittelin lentokentällä itsekseni katsellessani viikonlopun kuvia (joo kaikki ei tosiaan päädy tänne :D ), oli aivan mielettömän hauska reissu! Kaikki se oppi mitä sain ja ihmiset joita tapasin, sekä vanhat että uudet tuttavuudet, esiintymiskokemus noin isossa gaalassa useiden loistavien tanssijoiden kanssa ja hupaisat hetket hullujen "lajitovereiden" kanssa kantavat taas pitkälle talveen inspiroiden tanssimaan, opettamaan ja järjestämään hyviä tapahtumia, jossa tanssijat pääsevät esittelemään intohimoisen työnsä tuloksia.

Eikä tarvinnutkaan odottaa edes viikkoa, kun olikin jo aika avata yleisölle "Tribal Salon", minun ja Anna Artemenkovan yhteinen rutistus, joka tätä kirjoittaessa tapahtui eilisiltana. Huikea huikea ilta, kaiken kaikkiaan. Kerron siitä kaiken heti kun ehdin taas näpyttää ;) 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti